Yksi itse - kahta sisältöä
Blogikirjoitus 1.9.2025 Annikki Arponen
Yksi itse – kahta sisältöä
Vanhoissa metafysiikan kirjoissa sanotaan, että jos annetaan liikkeen lakata tässä aineellisessa universumissa, niin aine sulaa olemattomiin ja tulee hengeksi. Jokainen asia täällä alemmissa maailmoissa ei ole muuta kuin seuraavaksi korkeamman tason esittämistä muotona. Tässä "käännöstoiminnassa" tärkeintä osaa näyttelee välitystoimintaa hoitava taso tai toimija. Patanjalin Joogasutrissa puhutaan laya-keskuksesta tällaisena välittäjänä. Tietoisuus kulkee laya-keskuksen läpi kohotessaan samadhi-korkeuteen, sanoo Patanjali. Laya-keskus on kahden asian välisellä janalla oleva piste, jossa kummankin pään välinen vetovoima on tasoissa. Laya-keskus homogenisoi sisältöään, jolloin korkeamman "arvot" mataloituvat ja alemmat arvot kohoavat hiukan. Ei niin paljon, että mikään menettää oleellisimman sisältönsä muuttuen toiseksi, mutta riittävästi, että voi löytyä uusi keskipisteen hiukan entistä korkeammalta tasolta. Alkaa kipuaminen kohti seuraavaa korkeutta ja uutta laya-keskusta.
Ihmisyksilön rooli on olla omalla olemuksellaan välittäjä aineen ja hengen välillä. Me olemme seuraavaksi korkeamman tietoisuudentason esittämistä muodon keinoin. Mutta niin kauan kuin liike ei lakkaa, niin aine ei sula hengeksi, vaan nämä kaksi vain sekoittuvat aina uudella tavalla. Henkisen tiellä, Polulla kulkeminen on itsensä tarjoamista tälle "käännöstoiminnalle". Jotta meistä tulisi toimiva laya-keskus, aineen ja hengen sekoittamo, voimme harjoittaa kahdenlaista toimintaa: karsia aineelle ominaisia jarruja korkeammalle kohottautumisen tieltä ja muodostaa yhteys henkeemme esittäytymällä sille sisimpämme hiljaisuudessa. Kumpi tie toimii itse kunkin kohdalla, riippuu psyykkisestä ja henkisestä rakenteestamme. Todennäköisesti tarvitsemme yhdistelmää näistä kahdesta.
Ihminen on vertikaalisuhteen ja horisontaalisuhteittensa muodostaman ristin keskikohta. Vertikaalisuhteita, suhteita ylöspäin ihmisellä on yleensä käynnissä vain yksi, mutta horisontaali- eli saman tason suhteita lukematon määrä. Jollei vertikaalisuhdetta ole, kasvu ylöspäin korvautuu määrällisellä saman tason kasvulla. Enemmän alkaa merkitä samaa kuin korkeampi. Tämä ei koske vain yksilöä, vaan myös hänen kollektiiviaan. Liikkeen pysäyttäminen poistaa aineen ominaisuudet ja jäljelle jää vain henki. Eikö tämä sitten olekaan päämäärä, aineen korvaaminen hengellä! Ehkä jossain, mutta ei ihmisen kyseessä ollen. Ei yhden korvaamista toisella, vaan sekoitus, jossa aine henkistyy ja henki aineellistuu.
Puhumme teosofiassa väsymiseen asti alemmasta ja korkeammasta itsestä, vaikka todellisuudessa niitä ei voi olla kuin yksi. Mutta sillä yhdellä on itsessään kahden tason sisältöä, mikä saa meidät puhumaan kahdesta itsestä. Mitään raja-aitaa ei ole, ja kun kerran olemme ihmistietoisuuksia, niin sekoittumisen on syytä olla jatkuvaa.