Taito antaa asioiden tapahtua

Blogikirjoitus Annikki Arponen

Kokemusten portille tultaessa on syytä pysähtyä ja kumartaa. Kumartaminen on kunnianosoitus elämän tapahtumien kehittymiselle syklisesti. Se on kuin sanoisi: en ymmärrä tätä kaikkea, mutta luotan, että näin on oltava. Se, että antaa päämäärän tapahtua itselleen, ei merkitse passiivisuutta ja huolettomuutta. Ulkoiseen toimintaan voi käyttää tarvittaessa jopa energian pakottamista tiettyyn suuntaan, mutta henkinen avautuu vain sille, joka pysähtyy vahvuudestaan huolimatta. Tämä on vaikea läksy sille, jolla riittää intoa haluta vaikuttaa asioihin. Sen oppii nopeasti, että pelkkä into ei riitä; tarvitaan ymmärryksestä saatavaa voimaa. Ihminen palaa halusta tietää, mitä voisi tehdä ja kyselee, mistä löytyisi ymmärrystä omaksuttavaksi. Taito antaa asioiden tapahtua on suuri hengen lahja. Se on kärsimystä innokkaalle uteliaisuudelle ja intohimolle saada tietää ja tuntea asioita  yleensä.

Nykyihminen yliarvostaa pyrkimystä olla "tietoinen" hinnalla millä hyvänsä. Tiedostavana esiintyminen esimerkiksi maailman  tapahtumien suhteen tuo arvostusta. Älyllinen selkeys ja mentaaliset muotoilut nauttivat arvostusta ja ovat osoitus havainnointi- ja luokittelukyvystä siinä määrin, että monelle on kehittynyt "tietoisuuskramppi". Kramppaava tietoisuus ei löydä henkeä, vaikka tietäisi paljonkin.

Henki on asioiden, henkilöiden ja tapahtumien yhteys toisiinsa. Sen tajuamiseen ei tarvitse tietoa kaikesta mahdollisesta, vaan  massa maailmassa lähellä tapahtuvia asioita yhdistävien linjojen havaitsemista. Ne eivät asetu syklisiksi malleiksi, ellei mieli lakkaa tarvitsemasta lisää faktoja muistettavakseen. Miten olla intensiivisesti tiedostava ja mieli avoimena positiivinen ja hallittu haluamatta "ymmärtää" ehdoin tahdoin?

Sanotaan, että on sellaista mielentyhjyyttä, joka saa tiedon asettumaan mieleemme. Ennestään tuntemattomat ja erityisesti  epätoivotut" asiat eivät löydä tietään tietoisuuteen muuten, kuin että asioiden annetaan näyttäytyä niiden omassa rytmissä. Kärsimättömyys ja halu rynnätä innokkaasti eteenpäin vain häiritsee pyhää tapahtumaa, viisauden muodostumista meissä.  Viisaus minkä asian suhteen tahansa on aina kokonaisuus sille ihmiselle, jonka tietoisuuteen se asettuu. Se ei koostu paloista, jotka on haalittu kokoon sieltä täältä, pakotettu yhteen, ja joista on vedetty johtopäätös, että asia on näin. Kaikki siemenet  kypsyvät hitaasti; viisaus ja integroituminen on tyypiltään siemeniä. Niihin on kasvettava ponnistelematta, tyynesti, luottavaisesti ja kauniisti.