Syklien rytmi
Blogikirjoitus 8.12.2025 Annikki Arponen
Syklien rytmi
Meillä on tapana puhua karmasta elämäämme ilmestyvien tapahtumien syynä. Kuitenkin merkittävä osa siitä, mitä yksilöinä tai ihmiskuntana kohtaamme, johtuu siitä, että on tietyntyyppisen energian vahvuuden tai heikkouden aika, eikä ole sinänsä mitään "henkilökohtaista". Asioiden syklisen tapahtumisen kello lyö tiettyä aikaa. Ei ole kyse ennaltamääräytyvyydestä yhtään enempää tai vähempää kuin valon ja pimeyden, toiminnan ja levon ajan vaihteluista vuorokausirytmissä tai vuodenkierrossa.
Kohtaamme joka päivä auringonnousun, keskipäivän, auringonlaskun ja keskiyön. Näin myös kaikissa asioissa, joita teemme tai tapahtumissa, joita kohtaamme. Kaksi puolikasta erottu selvästi: aktiivisen energian kasvun ja liikkumisen aika ja aktiivisen energian hiipumisen ja pysähtymisen aika. Asia näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, eletäänkö auringonnousun vai keskiyön vaihetta.
Myös vuodenaikojen kierrossa on neljä tärkeää kohtaa: kevätpäiväntasaus, kesäpäivänseisaus, syyspäiväntasaus, talvipäivänseisaus. Tänäkin vuonna on kaksi tasauspistettä ja kaksi seisahduspistettä; kaksi puolikasta, joista kumpaankin kuuluu yksi tasaus ja yksi seisahdus. Kevätpäiväntasauksessa moninaisuus lähti kasvuun, joka saavutti maksiminsa juhannuksena, siis kesäpäivänseisauksessa. Heti sen jälkeen ykseysprinsiippi alkoi hakea jo vahvistumistaan. Syyspäiväntasauksessa ykseys ja moninaisuus olivat tasoissa, mutteivät aivan. Tasauksen syynä oli toisen voimankasvun hiljeneminen ja toisen lähtö kasvun voimistumiseen. Nyt talvipäivänseisauksessa moninaisuus on asettunut lepoasentoon, ja ykseysprinsiippi on maksimissaan maapallolla. Sen toiminta mahdollistaa olemassaolomme niin, ettei se mene loputtomaksi erilaisuuden tavoittelemiseksi. Tämän seisahduksen ajan asioiden dynamiikka käyttää yhteisen nimittäjän etsimiseen moninaisuuden kasvattamasta määrästä erilaisuutta.
Missään kohtaa kumpikaan suuntaus ei koskaan työnnä toista pois, vaan ne syntyvät toinen toisestaan. Mikään ei voi koskaan kasvaa rajattomasti eikä vähetä olemattomiin. Kaikki kasvaminen ja kehittyminen kammoavat täyttä tasapainoa. Se merkitsee kulkusuunnan katoamista. Luonnossa tasapainossa on aina mukana uusi suunta, johon ollaan menossa eli tähtäys vastanapaan. Alkuvuoden moninaisuustavoite vaihtuu joka vuosi vuoden loppupuolen ykseyshakuisuudeksi.
Vanha sanonta 'kaikella on aikansa' perustuu asioiden ja tapahtumien synnyn, kasvun, kukoistuksen ja kuihtumisen syklisen rytmin yväksymiseen. Asioiden kehittymisen syklisyyden ymmärtäminen ei ole 'muodissa' nykyaikana, joka korostaa aktiivisen tahtotilan tärkeyttä tavoitteen saavuttamisessa. Emme yleensä harjoittele dynamiikan kasvun ja hiipumisen seuraamista, vaikka voisimme, ja siitä olisi meille paljon hyötyä. Sykliin ja rytmisyyteen sopeutuminen tulkitaan passiivisuudeksi. Siinä ei kuitenkaan ole kyse sen suuremmasta 'alistumisesta' kuin että pidättäydymme kiukuttelemasta siitä, että kello ei ole yhdeksän aamulla silloin kuin se meille parhaiten sopisi. Voisimme edes harjoitella käyttämään toimintaenergiaamme paremmin valon ja pimeyden, moninaisuuden ja ykseyden kasvun tai vähenemisen suuntaisesti. Uuden mutaation siemenen on päästävä hetkeksi suojaan jopa auringonvalolta ja kosteudelta, vaikka ne ovat välttämättömiä syklin toisen puoliskon, kasvukauden kukoistukselle.