"Oppilaanpolku"

Blogikirjoitus 2.4.2025 Annikki Arponen

"Oppilaanpolku"

Henkisen tien kulkijan tärkeitä etappeja on ymmärrys sitä, että tämänkertaisen persoonallisuuden on tarkoitus olla "vain" rooli sielumme, ikuisen yksilöllisyytemme näyttämöproduktiossa, jota kutsumme inkarnaatioksemme. Niin persoonallisuudessa kuin yksilöllisyydessäkin painotus on siinä, mikä tekee ihmisestä erilaisen kuin hänen ympäristönsä. Persoonallisten ja yksilöllisten piirteiden pitäminen tärkeänä ohjaa ihmistä näkemään perheensä, ympäristönsä, kulttuurinsa jne. piirissä yleisesti hyväksyttyjä sopimuksia ja käytössääntöjä vähemmän tärkeinä. Tuloksena on suhteellisen eristynyt tila, jossa kyky toimia itsenäisesti muista välittämättä vahvistuu. Se on kuitenkin ikuista tasapainoilua; ei sovi ruveta niin erilaiseksi, etteivät ominaisuutemme menisi kaupaksi ainakaan syntymäyhteisömme markkinoilla, jonka ehdoille meidän on opittava tulemaan toimeen myös fyysisellä tasolla.

Henkisen tien filosofiat ja uskonnot korostavat ykseyttä ja yhteyttä, yhteydessäolemista ja yhdessätekemistä. Henkinen elämä on pyhitetyn ykseyden elämää. Se on omistautumista tarpeelle voida osallistua ykseyden toteutumiseen maailmassa yhdessä muitten kanssa. Tämä tarve seuraa meitä inkarnaatiosta toiseen ikuisen yksilöllisen sielumme dharmana. Se muodostuu "sielun" yrityksistä saada persoonallisuuden kulkusuunta kääntymään yhteisen päämäärän eteenpäinviemiseen. Sielun, korkeamman itsen onnistumisprosessi ei inkarnaatiota kohden ole kovin korkea, mutta sen sijaan se saa paljon harjoitusta lukemattomissa inkarnaatioissa mitä erilaisimpien persoonallisuuksiensa kanssa.

Yhteinen päämäärä kasvaa täysipainoiseksi ihmisyyden edustajaksi ja osuutensa suorittajaksi ihmiskunnan henkisessä evoluutiossa on jaettua yhteydessäolemista ja edellämme kulkevien, kokeneempien esimerkin seuraamista. Tässä yhdessäkulkemisessa tärkeintä ei ole "erilaisuus" kanssakulkijoiden kesken, vaan yhteinen altistuminen halujenmuuntamisprosessille, mikä on toinen nimitys mielen transformaatiolle. Olemme kaikki toinen toistemme sparraajia tässä prosessissa. Mielen tulee avautua käsitteille, jotka tuntuvat paradokseilta ja epärationaalisilta meitä ympäröivän kulttuurin rakentamalle älykäsitykselle. Ihmiskunnan suuret henkiset ja uskonnolliset persoonallisuudet ovat historian kuluessa inkarnoituneen aina silloin, kun on arveltu olevan olemassa mahdollisuus antaa ihmiskunnalle julkisesti uudenlainen käsitys ihmismielestä ja sen myötä ihmiselämän tarkoituksesta. Miten ihmiskunta ottaa käsityksen vastaan vai ottaako, ei ole alkuperäisten julistajien päätettävissä. Joskus tuntuu, että joitakin asioita on laskettu liikkeelle liian varhain, kun kyky ymmärtää niitä on ollut ihmiskunnassa vielä vain niin kovin harvojen ulottuvilla.

Persoonallisuudestaan työvälineen tehnyt yksilöllinen ihminen oppii ymmärtämään elämänsä ja karmansakin uudella tavalla. Entinen ei ole taakka tai riippakivi, vaan astinlauta ja ovi uuteen. Tämä ei voi olla vain mentaalinen prosessi, tiedonhankintakysymys. Ykseysprinsiipin vetovoiman on kasvettava riittävän suureksi ihmisessä. Omasta persoonallisesta ja yksilöllisestä elämäntiestä tulee silloin Tie.