Blogi
"Älä mene yli" -rinki
3.4.2024 Annikki ArponenItse. atman on ihmisen olemuksen keskus, korkein yksilöllisyys. Kosmos on Itsen luonnollinen alkukoti. Itse on osa kosmosta, samaa ainetta ja toimii luonnostaan samalla mallilla. Ihmisen fyysinen inkarnaatio on Itsen tämänkertainen "älä mene yli" -rinki. Se sulkee Itsen sisäänsä ja muodostaa rajan ulkopuoleen, kosmokseen päin. "Älä mene yli"-ringin sisäpuolella Itse toimii manas-prinsiipin, ihmismielen välityksellä.
Tämänkertainen inkarnaatio ehdollistaa Itseä monin tavoin. Se voi näyttää olevansa Itse vain niillä ehdoin, jotka vallitsevat tässä aikaan ja paikkaan sidotussa inkarnaatiossa. Se, mikä on Itselle mahdollista jossain toisenlaisessa ajassa ja paikassa, ei ehkä ole mahdollista tässä ja nyt. Kosmisen mallin ominaisuudet eivät tämän johdosta katoa minnekään, niiden näkyminen on vain rajoitetumpaa. Jokaisen "älä mene yli"-ringin sisäpuolella vallitsee yksilöllisesti tarkentunut toimintamalli. "Älä mene yli"-ringin ulkopuolella vallitsee edelleen kosmoksen toimintamalli. Tästä seuraa, että "älä mene yli"-ringin sisäpuolella voidaan ajoittain toimia eri mallin mukaan kuin ulkopuolella. Erilaisuus muodostuu kentäksi ringin sisäpuolelle kahden erilaisen toimintamallin välille. Tästä alkaa karma. Ellei olisi Itseä, ei olisi karmaa.
Muodostuva raja on kuitenkin enemmän kalvo kuin pato. Kalvon läpi tapahtuu "aineenvaihduntaa", ja sen reunamille muodostuu murtovesialuetta. Mutta erilainen toimintamalli vieraannuttaa Itseä sen omasta luonnosta. Sen ei ole pitkään aikaan mahdollista toimia kuten Itse. Se kykenee säilyttämään luontonsa, mutta sen kyky toimia kuten sille on luontaista, on rajoittunut.
Itsen myötäsyntyinen rooli "älä mene yli"-ringin sisäpuolella on sama kuin keskusauringon rooli kosmoksessa: keskusaurinko pitää energiat järjestyksessä eikä anna niiden hoitaa järjestystä itsenäisesti keskenään. Ihmisen sisällä vaikuttavat samat energiat kuin ulkopuolella. Itse on ihmisen keskusaurinko. Ihmisyksilön tehtävä on antaa korkeimmalle yksilöllisyydelleen, keskusauringolleen sille kuuluva paikka järjestyksenpitäjänä.
Jos Itsen asema yksilön inkarnaatiossa on heikko, se joutuu jättämään yksilön energiat eli luontaiset ominaisuudet selvittämään välejänsä keskenään. Kun Itsellä on vahva keskusauringon asema, ihmisen energiat eli luontaiset ominaisuudet voivat ryhmittyä sen ympärille riitelemättä keskenään. Viisaustraditioiden tehtävä on kautta aikojen ollut opettaa sitä, miten ihmisen tulee toimia antaakseen Itsen ottaa sille kuuluva keskusauringon asema.
Älä ota niin henkilökohtaisesti
4.3.2024 Annikki Arponen
Itsesäälisen ja elämälle uhriutuvan ystävän auttaminen ei ole helppoa. Hänen listansa asioista, jotka ovat syynä häneen pahaan oloonsa, on pitkä: aviopuolison erehdykset, sukulaisten itsekkyys, omilta vanhemmilta ja muilta saadut väärät neuvot, maailman kansojen rauhantahtoisuuden puute, oma ikääntyminen jne. Hän on varma, että ihmisen kuuluu luontojaan kantaa mielipahaa tällaisista asioista. Rohkaisuksi tarkoitetut 'älä välitä' tai 'älä ota niin henkilökohtaisesti' ovat pahimmanlaatuisia kehotuksia. Jos ihminen ei ole omasta mielestään muuta kuin vain 'henkilö', tämänkertaisen inkarnaation persoonallisuus, niin henkilökohtaisuudet ovat koko elämä. Jo se, etteivät toiset yhdy voivotteluun, lisää elämälle uhriutuvan yksinäisyydentunnetta.
Ongelma, miten auttaa toinen oivaltamaan itsensä osaksi kaiken ykseyttä, on ja pysyy. Siihen ei auta pikaesittely ihmiselämästä kouluna ("Kaikki on meille opiksi elämään ja ihmisiin."), ei tieto jälleensyntymästä ja karmasta eikä osuvinkaan jaottelu ihmisen rakenteesta: alempi ja korkeampi, fyysinen ja henkinen. Auttamaan pyrkivän tilanne helpottuu hiukan, jos joutuu tai pääsee vastaamaan kysymykseen, miten voi suhtautua noin tyynesti (lue: välinpitämättömästi) tähän kaikkeen. Mutta silloinkin jää usein vielä lopussa vastattavaksi kysymys, miten luottaa ja oppia luottamaan siihen, että elämän kantaa.
Täydellinen samaistumisemme alempaan itseemme ja fyysiseen ja emotionaaliseen puoleemme ei korjaannu sillä, että kiellämme niiden merkityksen ei-henkisinä. Alempi puolemme asettuu omalle paikalleen hengen käyttövälineeksi vasta, kun sillä on yhteys johonkin sitä korkeampaan, kun se tuntee olevansa osa hengen yhteyttä. Tätä ovat maailman viisaususkonnot ja filosofiat yrittäneet opettaa meille kautta aikojen. Miten ja minkä ihminen tajuaa korkeammakseen on asia, jonka suhteen on paljon vaihtoehtoja. Niitä valittaessa mentaalisesta tiedosta on hyötyä, mutta kaikkien taipumukset eivät viittaa saman "teorian" suuntaan. Jostain on löydettävä se omaan käsitykseen sopiva "Isän käsi", joka johtaa maailmaa, se, jonka tahdon tapahtumiseen haluaa itse osallistua, se ihmiskunnan tietoisuuden kehitys, josta kokee olevansa osa. Eikä loppuunviedyn järjestelmän omaksuminen ole ainoa ratkaisu. Myös ihmiselämän näkeminen seikkailuna ja "saas nähdä, kuinka selvitään"-asenne voi vapauttaa alemman itsen lähtemään mukaan elämään luottavaisena osallistujana eikä sivussa seisovana lausuntojenantajana.
Elämään ja kuolemaan hiukan avarammin suhtautuvan teosofisen maailmankatsomuksen omaavan on näinä aikoina liikuttava ihmisten keskuudessa varovaisesti kuin heikoilla jäillä.