Sensitiivisyys

Blogikirjoitus - Annikki Arponen

Sensitiivisyys

Ihminen pyrkii sopeutumaan ympäristöönsä niin, että hän voi operoida niin turvassa ja onnellisena kuin mahdollista. Sensitiivisyyden sisäisille vaikutelmille ja ulkopuolisille ärsykkeille on löydettävä meissä jonkinlainen tasapaino, jotta arki tuntuisi siedettävältä ja henkisen olemuspuolemme kehittyminen etenisi tasaisesti. Yliherkkyys sitoo aistimuksia vastaanottaviin käyttövälineisiin ja suorastaan orjuuttaa. Vailla herkkyyttä olevat käyttövälineet tai ominaisuudet hidastavat kehittymistä.

Toisinaan tuntuu, että henkisen elämän oppaissa melkein kehotetaan passiivisuuteen ulkoisia vaikutuksia tai sisäisiä paineita kohtaan, tai ainakin sellaisen vaikutelman saa helposti. Negatiivisten ajatusten ja tunteiden hallinta suorastaan korostaa positiivisuuden merkitystä. Se luo mieleemme ikään kuin ennakkoseulan ulko- ja sisäpuolelta tuleville vaikutelmille. Tunteet, mieli ja intuitiokin säädetään asentoon, jossa ne ”haistavat” herkästi jo etukäteen positiivisuuden puuttumisen. Silloin käy helposti niin, että tietoisuutemme kotikenttä ei ole enää avoin kaikenlaisille vaikutelmille. Siitä tulee tarkkaanvartioitu linnoitus. Tämä on todennäköisesti jonkinlainen virheellinen tulkinta, johon on syynä mielemme taipumus selviytyä helpommalla tehtävästään harjoittaa erottelukykyä. Parempi olisi, jos sisäisen maailmamme ja ulkoisen maailman välillä vallitsisi vapaakauppasopimus. Kaikesta voidaan käydä vaihtokauppaa, kunhan asiasta ensin sovitaan.

Tarvitsemme sensitiivisyyttä, jotta resonoisimme korkeampien tasojen värähtelyihin. Samalla olisi kuitenkin kehitettävä epäsensitiivisyyttä alemman tason värähtelyihin nähden, jotta osaisi tunnistaa ne ja säätää reagointikapasiteettia toimimaan pienemmällä teholla. Aistitietoisuus,  tunne- ja mentaalitietoisuus ja intuitio ovat ihmisen parhaimpia ominaisuuksia hänen tiellään kohti täyttä tietoisuutta ihmiskunnan asemasta ja tehtävästä maailmankaikkeudessa.

Sensitiivisyyden ei pitäisi olla epävakaata pyrähtelyä vaikutelmien pyörteessä. Ydintietoisuuden kentän pitäminen suhteellisen vastaanottavaisena edellyttää kykyä tyynnyttää se ainakin  tarvittaessa. Silloin kiinnittymättömyys on tarpeellinen ominaisuus. Tarkoitushan on, että koulutamme mielemme etsimään  kaikenlaisista vaikutelmista opastusta käytettäväksi korkeampiin päämääriin pyrittäessä. Vastaanottavuuden herkkyys ei silloin riitä, vaan tarvitaan kykyä arvioida vaikutelman arvo henkisen tien kulkemisen kannalta. Siis avoin, sensitiivinen, positiivinen ja varma asiastaan, mutta kiinnittymättä liikaa enempää menneeseen kuin uuteen löytöönkään, jonka herkkä tutkamme  vastaanottaa.