Inkarnaation velvollisuuksista

Blogikirjoitus 6.9.2026 Annikki Arponen

Inkarnaation velvollisuuksista

Teosofisia kirjoja lukiessa saa nopeasti käsityksen, että emme oikeasti ole tämä persoonallisuus tai tämä henkilö, joka elää nyt tässä ajassa tämän tietyn identiteetin omaksuneena. Tämä toteamus tarvitsee yhden pienen lisäyksen: emme ole vain tämänkertainen persoonallisuus. Olemme olleet monia persoonallisuuksia monessa ajassa ja paikassa, mutta tunteneet ne yhtä omiksi kuin nykyisen identiteetinkin. Meissä on siis jokin, joka osaa luonnostaan pitää omanaan juuri niitä olosuhteita, joissa kulloinkin elää. Siunattu Lethe-virta ja sen vesi, joka inkarnaatioitten välissä pyyhkii tämänkertaisen inkarnoituneen "jonkin" muistista kaiken, mikä oli joskus jossain yhtä todellista kuin nykyinen!

Kun tälle henkiselle entiteetille, joka oikeasti olemme, tuntuu olevan niin vähän väliä sillä, miltä ulkoinen elämämme näyttää ja jopa tuntuu, niin tulee pohtineeksi, kuinka vakavasti meidän olisi otettava kulloisenkin "inkarnaation velvollisuudet"; niissä eläessämme. Jo pelkästään sen ajatteleminen, että on todennäköisesti elänyt sekä miehenä että naisena, eri roduissa ja iholtaan erivärisenä, kyseenalaistaa näitten määreiden ainutlaatuisuuden omaa itseä määritettäessä. Tässä elämässä läheisten ihmissuhteitten "nokkimisjärjestys" on myös saattanut olla aivan toinen kuin nyt. Kun ajattelemme, että olemme voineet elää aiemmin sen entiteetin kanssa, joka nykyisin on pikkusiskomme, hänen isänään tai lapsenaan, mieli tekee nopeasti voltin.

Henkinen entiteetti, joka oikeasti olemme, onnistuu siis elämään yksilöllisyytensä säilyttäen hyvin monenlaisissa psyykkisissä ja fyysisissä "rajoituksissa", sillä sellaistahan maanpäällisen inkarnaation elämä on hengen näkökulmasta. Henkinen entiteetti meissä elää siitä, että se opettelee olemaan oma itsensä erilaisissa olosuhteissa ja eri roolissa. Teemme tätä eri inkarnaatioissa, mutta teemme samaa tässäkin inkarnaatiossa: olemme "minänä" eri olosuhteissa ja eri rooleissa. Asian näkeminen näin onnistuu, kun ajattelemme entisiä elämiämme, mutta kulumassa olevassa inkarnaatiossa unohdamme helposti perspektiivin. Tämänkertaisesta tulee ainoa "identiteettimme" jopa siinä määrin, että surkuttelemme olosuhteitamme tai ominaisuuksiamme ja samaistumme täysin niihin. Moni suree vasta myöhemmin elämässään sitä, että käytti niin paljon aikaa ja energiaa "epäoikeudenmukaisuuksien" kokemiseen esimerkiksi niiden lähtökohtien suhteen, jotka lapsuudessa sai.

Tämänkertainen inkarnaatio tarjoaa mahdollisuudet, joissa henkinen entiteetti voi opetella ottamaan haltuun yhä lisää kykyä käyttää tarjolla olevaa elämänvoimaa eri olosuhteissa. Kutsumme itse itsemme meille sopivaan harjoittelupaikkaan edellisellä inkarnaatiollamme. Systeemi on pettämätön: voimme olla varmoja, että olemme juuri siellä, missä meidän pitääkin juuri sellaisina kuin voimme olla – juuri niiden kanssa kuin pitääkin.