Henkinen maastoutuminen

Annikki Arponen

Kallisarvoisin hengenlahja kehittymisen kannalta on mukautuvuus. Se on niin itsestäänselvä, että tuskin tulemme sitä edes ajatelleeksi. Kaikki uudet avaukset vaativat mukautumista. Biologisesti evoluutiomme on hoitanut sen puolestamme, mutta entäpä, kun kyse on tietoisuudenevoluutiosta. Hoitaako tietoisuutemme mukautuvaisuuden kehittymisen puolestamme? Mikä on yksilöiden tietoisesti hoitama osuus tästä?

Jos toiminnan halutaan olevan tuloksellista, sen pitäisi täyttää olosuhteista tai tilanteesta syntyvä tarve. Tarpeen täyttäminen puolestaan vaatii mukautuvuutta olosuhteisiin, joissa tarve on syntynyt. On siis tärkeää sovittaa itsensä ja toimintansa ympäröiviin olosuhteisiin. Sen voi tehdä ainakin kahdella tavalla: hyväksymällä iloisesti sen, mitä kohtaa tai omaksumalla itsensä ja ympäristönsä kannalta merkityksellisen protestiasenteen. Pelkkä periaatteellinen vastaanpaneminen koituu yleensä protestoijan ja asian vahingoksi.

Mukautuvuus on korkean tason henkistä viisautta, jonka ilmenemistavat ovat joskus luvalla sanoen omituisia. Yksi tällainen on naamioituminen, kyky mukautua ja olla herättämättä huomiota. Mitä vieraammalla maaperällä liikumme, sitä turvallisempaa on pukeutua suojaväriin. Henkisen tien kulkemisesta kiinnostuneiden elämäkerroista saamme toistuvasti lukea, kuinka heidän oli välttämätöntä viettää pitkiäkin aikoja elämästään "maastoutuneina", koska heidän tapansa toteuttaa omia arvojaan ja harjoittaa muista ihmisistä poikkeavia ominaisuuksiaan olisivat herättäneet liikaa kielteistä huomiota. Monet tällaisista henkilöistä olivat edellä oman aikansa keskivertoihmistä henkisen tietoisuuden evoluution ymmärtämisessä.

Saamme kiittää tällaisia mukautujia meille asti säilyneistä henkisistä opetuksista. Heidän suhtautumisensa tietoon ja tietoisuuteen, jonka ymmärsivät totuudeksi, mutta joka ei saanut aikansa hyväksyntää, on ihailtavan kärsivällinen. He kantoiva totuudensiementä, vaikka eivät voineet sitä kylvää. Vain mukautumalla ulkoisiin olosuhteisiin säilyttäen samalla uuden asian siemenen on mahdollista viedä evoluutiota eteenpäin. Meidän kaikkien tämänkertaisen inkarnaation persoonallisuus toimii hengen instrumenttina, josta "henki" tai "totuus" on täysin riippuvainen. Henki pyrkii täyttämään tielleen osuvat tyhjiöt ja luomaan yhteensopivia rakenteita ja kutsuu parhaansa mukaan persoonallisuutta osallistumaan talkoisiin. Henki toimii siellä, missä kieltäydytään tilapäisten vaikeuksien aiheuttamasta toivottomuudesta ja mukaudutaan luovasti henkisen evoluution nyky-ympäristön mahdollisiin rajoituksiin.

Mutta entä jos kokee kantamansa sisäisen viestin, tilanteen tarpeen synnyttämän sanoman liian kiireelliseksi pantavaksi odotuslistalle? Muinaiset viisaat ehdottavat silloin ulkoisen toiminnan korvaamista avautumisella tietoisesti sisäiselle. Sen tuloksena voi löytyä keino pukea kantamansa henkinen viesti uuteen "maastopukuun", jonka mukautuvuus ympäristöönsä on riittävä, jotta viestin sisältö ei tuhoudu. Ilman henkistä sisäänhengitystä ei ole kaiken yhteensovittavaa uloshengitystä. Tämän ymmärtäminen on harvoille suotu kyky. Sen haltijaa voidaan kutsua mentaaliseksi neroksi

.