Elämän ja muodon suhteesta

Blogikirjoitus 4.11.2026 Annikki Arponen

Elämän ja muodon suhteesta

Teosofisissa opetuksissa korostetaan sen merkitystä, että opettelisimme ymmärtämään elämän ja muodon suhdetta. Tämän sanotaan olevan tärkeää siksi, että tajuaisimme, ettemme me ihmiset ole pelkkä fyysinen muotomme. Tämän samaistumisen purkaminen on osoittautunut vaikeaksi ennen kaikkea siksi, että on niin vaikea koskettaa aidosti sitä osaa meissä, joka tiettävästi olemme, jos emme kerran ole fyysinen olemuspuolemme. Muoto hallitsee meitä lujin ottein.

Elämän ja muodon suhde on hengen ja aineen vuorovaikutusta muillakin tasoilla kuin vain ihmisen henkisen ja fyysisen olemuspuolen välillä. Elämä on energiaa, myös tunne- ja ajatusenergiaa. Nekin rakentavat itselleen muotoja, joiden avulla esiintyvät meille. Rakkaudentunteella on energian lisäksi muotonsa kuten myös kaipauksentunteella tai vihalla ja närkästyksellä. Ajatusten muodoilla joudumme pelaamaan esimerkiksi yhteiskunta- ja kansainvälisessä elämässä. Pyrimme rakentamaan meille mieluisia tai hyödyllisiä tunnemuotoja ja ajatusmuotoja ja ruokkimaan niitä parhaan kykymme mukaan. Yhteisöjen ja yhteiskuntien elämässä kyselemme usein ääneen, miten jotain haluamaamme ajatus- tai tunnemuotoa tulisi ruokkia, jotta se eläisi ja voisi hyvin keskuudessamme. Pohdimme  tietämättöminä, mitä ajatusmuodot syövät elääkseen. Okkulttiset opetukset neuvovat, että vetovoiman- ja hylkimisenlain  kuuliaisina toteuttajina sekä ajatusmuodot että tunteiden muodot tarvitsevat elääkseen samantasoisia värähtelyjä kuin mitkä synnyttivät ne. Jos haluaa tunteen tai ajatuksen elävän ja voivan hyvin se kannattaa ympäröidä vastaavilla värähtelyillä. Jos taas ei halua jonkin tunne- tai ajatusmuodon voivan hyvin, kannattaa lopettaa sen ruokkiminen sen syntyvärähtelyillä.

Meille on opetettu, että muodon evoluutio näyttäytyy jatkuvana muutoksena. Tämä mentaalinen opetus on useimmille helposti  hyväksyttävä, mutta sen toimintatapa ei. Muoto toisensa jälkeen rakentuu ja tuhoutuu, rakennetaan ja hylätään. Elämä rakentaa muodon, ja elämä sen myös tuhoaa, kun se on saavuttanut rajansa evoluution eteenpäinmenon ilmauksena.

Muodon ainoa arvo on, että se tekee elämälle mahdolliseksi osallistua evoluutioon. Tämä on meille ihmisille kova läksy. Emme tahtoisi päästää irti ainakaan sellaisesta, joka on osoittautunut toimivaksi tai miellyttäväksi. Liian ahtaaksi käynyt muoto fyysisellä, emotionaalisella tai mentaalisella tasolla alkaa päästää irti sen synnyttäneestä elämästä yleensä niin vähitellen, että emme näe uutta muotoa vielä silloin, kun entisen hajoamisprosessi alkaa tuntua. Uusi on kuitenkin kasvamassa ja tarvitsee tuekseen ajatus- ja tunne- energiaamme. Evoluutio on kaikilla tasoilla mahdollisuuksien aktualisoimista ja potentiaalin saattamista kyvyksi.