Ajatuksella auttamisesta

Annikki Arponen

Miten olla avuksi ajatuksellaan? Ensimmäisenä tulee mieleen auttavien ajatusten lähettäminen niille, joiden tiedämme sillä hetkellä olevan avuntarpeessa. Niinpä sysäämme ajatusavaruuteen epämääräisen, huonosti muotoillun toiveen, että kohteellamme olisi kaikki hyvin, ja unohdamme samassa koko jutun. Monelle ajatus auttamisesta syntyy visualisoimalla se vaikea tilanne tai kärsimys, jossa oletamme toisten parhaillaan olevan. Tällainen mentaalinen voi voi -huokaus lähtee todennäköisesti myötätunnosta, mutta pahan tilanteen surkutteleminen tuskin auttaa ketään. Korkeintaan se voimistaa jo muutenkin villinä vellovaa huolten massaa, josta kenenkään on mahdotonta olla kaukana.

Millainen ajatus oikeasti auttaa? Meistä lähtevä ajatus elää ja liikkuu meiltä saamallaan voimalla ja etenee määräämäämme suuntaan. Vahva, tehokas ajatus on kirkas, täsmällinen ja sisältää mahdollisimman vähän omaa henkilökohtaista arviotamme tilanteesta. Liikkeelle lähettämämme ajatuksen on ensin läpäistävä kaikkien ihmisten yhteinen epämääräisten ajatusten kerros. Parhaiten tässä onnistuu ajatus, joka on sen verran yksilöllinen ja omintakeinen, ettei sen voima kulu tien raivaamiseen. Sanotaan, että teosofiset ajatukset ovat tässä suhteessa oivallisia. Vain harvat ajattelevat henkiseen elämään kuuluvia asioita kiinnostuneena. Ja juuri kiinnostus asiaa kohtaan antaa ajatukselle elinvoimaa. Lisäksi teosofisten ajatusten kerroksessa ei kuulemma ole ruuhkaa. Samankaltaiset ajatukset löytävät helposti toisensa ja vahvistuvat.

Ajatus hakee aina energian kannalta kaltaistaan ja löytää kyllä ystäviä, joiden kanssa yhdistää voimansa. Siksi ihmisryhmän keskittyminen samanaikaisesti ajattelemaan kirkkaasti muotoiltua, tarpeeksi abstraktista (lue: vailla ajattelijan, ajan tai paikan rajoituksia olevaa) asiaa näkyy ja tuntuu ajatustasolla tehon voimistumisena. Kun keskitymme aiheeseen, muodostamme yhdessä kattavaa ajatusmuotoa. Sen voimaan vaikuttaa osien keskinäinen yhteys. Se syntyy, kun mahdollisimman korkea ylätaso pysyy kaikkien ajatuksessa samana. Tämä on se yhteinen hiili, johon puhaltamisesta olemme kuulleet puhuttavan Auttamiseen tähtäävän ajatuksen voima kasvaa sen yleispätevyyden laajetessa. Sen sijaan, että ajattelemme helpotuksen saamista tiettyyn tilanteeseen, voimme samalla vaivalla keskittyä lähettämään tyyneyttä, voimaa tai rohkeutta kohdata mikä tahansa tilanne. Näin ajatellen on helppo ymmärtää, että hermostunut huolestuminen tilanteesta ei ole kovin suureksi avuksi. Vaikutamme ympäristömme ajatusmuotoatmosfääriin joka tapauksessa, joten voimme tehdä sen auttavasti ajattelemalla edes hetken jotain arkielämästä ylevämpää, kaikkia kaikkialla auttavaa.

Jos jäämme vain huolissaan hermoilevien olevien puolelle, tulemme tiedostamattamme lisäämään jo vaikeuksissa olevien painolastia. Lisäksi osuutemme taakan keventämisestä jää jonkun toisen hoidettavaksi.