Luento: Tietoisuuden tasot: initiaatio, uni ja fysiikka - Jukka Kortela

Tietoisuuden tasot: initiaatio, uni ja fysiikka

Esittäjä: Jukka Kortela

Tämän esitelmän lähtökohta on yksinkertainen mutta syvä kysymys: voisivatko ihmisen ikivanhat henkiset käsitteet — ruumis, sielu ja henki — kuvata samaa todellisuutta, jota luonnontieteet tarkastelevat energiana, aaltoina, kenttinä, polariteetteina ja rakenteina?

Teosofisessa ajattelussa ihminen ei ole vain fyysinen olento, vaan kolmiyhteinen kokonaisuus: ruumis, sielu ja henki. Ruumis kuuluu näkyvään maailmaan, sielu kokemuksen ja tajunnan alueelle, ja henki siihen pysyvämpään olemuspuoleen, joka ei tyhjene syntymän, unen tai kuoleman ilmiöihin. Pekka Ervastin kirja: Uni ja kuolema avaa näitä rajatiloja: uni, unennäkö ja kuolema voidaan nähdä ikkunoina ihmisen näkymättömämpään rakenteeseen.

Tässä esitelmässä rakennetaan silta Ervastin, Elisabeth Haichin ja Walter Russellin ajattelun välille. Russellin kosmologiassa maailmankaikkeus on rytminen, sähköinen ja ajatuksellinen kokonaisuus. Hänen “Universal One” — Yksi — voidaan nähdä hengen periaatteena: keskuksena, tasapainona ja lähteenä, jonka varassa liike, muoto ja tietoisuus ilmenevät.

Tämän rinnastuksen kautta ruumis voidaan nähdä supistuvana, muotoa rakentavana ja keskukseen hakeutuvana periaatteena. Sielu vastaa laajenevaa, kokevaa ja aaltoilevaa liikettä. Henki puolestaan vastaa tasapainopistettä, seisovaa aaltoa ja Ykseyden keskusta.

Russellin ajattelussa jalokaasut liittyvät tasapainopisteisiin ja mallin säilymiseen. Haichin Vihkimys tuo tähän ihmisen sisäisen matkan: tietoisuuden järjestäytymisen, muistin heräämisen ja yhteyden korkeampaan olemukseen.

Esitelmän tarkoitus ei ole sulkea kysymystä, vaan avata se: voisiko vihkimys olla hetki, jolloin ihminen alkaa nähdä ruumiin, sielun ja hengen yhtenä elävänä virtapiirinä?

Kaikki liike etsii tasapainoa, kaikki muoto etsii keskusta — ja kaiken keskellä on Yksi.