Siemen-ihminen vai lehti-ihminen

Blogikirjoitus 5.10.2026 Annikki Arponen

Henkisen tietoisuuden evoluution päämäärä on kasvattaa meistä siemenihmisiä. Tämä oli edesmenneen ranskalaisen teosofi-astrologi Dane Rudhyarin kuningasajatus, jonka perustana on hänen syvällinen perehtymisensä syklien merkitykseen kaikessa kasvussa ja kehityksessä. Hän ei tarkoita, että meistä pitäisi kasvaa siemenen kylväjiä, vaan että tulisimme siemeneksi. Siemen siirtää puun elämän seuraavaan sukupolveen. Siemen on silta uuden ja entisen välillä. Entinen kävelee sillan ylitse ja tulee siten uudeksi.

Teosofian siemenihminen on saavuttanut vapauden tietystä rodusta ja kulttuurista, tietyistä inhimillisistä ja maantieteellisistä olosuhteista ja tehnyt niistä työvälineitä. Mutta se tapahtuu vain siksi, jotta voisi omaksua tietoisesti ja omasta tahdosta uudet siteet kokonaisvastuuseen ihmisevoluution eteenpäinmenosta tai uskonnollisin termein ilmaistuna Jumalan suunnitelmaan. Paitsi siemenihmisiä meillä voi olla myös siemenyhteisöjä, siemenyhteiskuntia ja siemenkulttuureja, jopa siemenaurinkokuntia.

Henkisen tietoisuuden evoluutio kasvattaa meistä yhtä lailla myös lehti-ihmisiä. Lehti-ihmisen tehtävä yhteisössä on toimittaa yhteiselle puulle elämää käyttäen hyväkseen auringonvaloa, vettä ja maan ravinteita. Kun kasvukausi on ohi, lehti putoaa maahan ja muuttuu ensin siemenelle tarpeelliseksi peitoksi ja lopulta humukseksi. Siemenistä kasvaa uusi puu ja uuden puun uudet lehdet. Lehden osallistuminen koko kasvin aktiviteetteihin on ”orgaanista”. Sitä määrittävät aika, paikka ja kasvuympäristö. On toteutettava juuri senhetkinen dharma karman määräämissä olosuhteissa yhdessä muitten samaa tehtävää hoitavien kanssa.

Lehti ja siemen hoitavat samaa tehtävää toimia siltana entisestä uuteen. Niiden välinen työnjako on selvä mutta traaginen: puunlehdet tarvitsevat auringonvaloa ja vettä ja riittävän pitkää ja lämpötilaltaan sopivaa kasvukautta. Siemenen on irrottauduttava sen muodostaneesta kukasta ja pudottava maahan odottamaan elintärkeää maatuvien lehtien peittoa, jotta liiallinen valo tai kylmyys eivät tappaisi sitä. Siemen itää pimeydessä ja yksinäisyydessä, lehti viheriöi vain valossa ja toisten lehtien kanssa. Jos siemen jää pudottuaan paljaaksi ja altistuu liikaa auringolle, se menehtyy. Jos lehti jää ilman valoa, se kuihtuu. Se, mikä pitää lehden elinvoimaisena, tappaisi siemenen. Meistä jokainen on todennäköisesti joissain asioissa siemenihminen ja toisissa lehti-ihminen. Voipa kokonainen inkarnaatiokin kulua vain jommassa kummassa.