Jokainen on jumalallisten ominaisuuksien spektri

Annikki Arponen

Jokaisessa ihmisessä on käynnissä tietoisuuden (jumalallisen elämän) ja sen itseilmaisuunsa käyttämien välineiden vuorovaikutus. Me kutsumme tätä vuorovaikutusta luonteeksi. Toiset malleista, joilla tämä vuorovaikutus ilmenee, ovat yhteisiä kaikille ihmisille. Toisten tapojen ilmenemisvoima ja -frekvenssi tuntuu meistä kovin yksilölliseltä ja vieraalta, kun sitä ei meissä itsessämme esiinny lainkaan tai hyvin lievänä.

Tosiasiassa jumalaisen elämän kaikki ominaisuudet ovat piilevinä olemassa meissä jokaisessa, olemmehan kaikki jumalallisen elämän osasia. Koko ilmennyt universumi on jumalaisen elämän ilmaisua, joka rakentuu muoto muodolta ja yrittää ilmaista itseään näitten muotojen kautta yhä täydellisemmin. Osallistuminen niin fyysisen kuin hienompienkin tasojen elämään tarkoittaa liikkumista kohti tilaa ja tilannetta, jossa luonteemme, alun perin epätäydellinen spektri jumalallisia ominaisuuksia ilmenee voimansa täyteydessä. Niin luonteemme kuin meidän itsemme henkinen kehittyminen on jumalallisten ominaisuuksien tuomista ilmennykseen yksi toisensa jälkeen.

Viisaustraditio ei tunnusta hyvien ja pahojen ominaisuuksien olemassaoloa. Meidän mielestämme hyvä ja positiivinen ominaisuus on heikkona ja hallitsemattomana nimeltään pahuutta. Sen mustuus perustuu siihen, ettei tietoisuuden valo pääse vielä paistamaan sen läpi. Ominaisuus toimii silloin niin kutsutusti omillaan ja pyörittää käytössään olevia käyttövälineitä tarpeittensa mukaan.

Kun harjoittelemme itsetuntemusta ja luonteenrakentamista, emme voi olla havaitsematta, että meissä ja muissa on ominaisuuksia, jotka tuntuvat rajoittavan vapauttamme olla, mitä haluamme ja tulla, miksi tähtäämme. Moitimme luonteenpiirteitämme esteiksi itseilmaisullemme: "Kyllähän minä, mutta kun olen perinyt viheliäisen luonteen …" Olemme itse omia perinnöksi jättäjiämme. Mikä jäi kesken edellisissä inkarnaatioissa, tarjotaan meille viimeisteltäväksi jossain myöhemmässä. Jumalallinen tietoisuus haluaa ilmaisustaan täydellistä eikä suostu antamaan periksi käyttövälineitten rajalliselle kyvylle. Lisäksi monet ominaisuudet, joita pidämme luonteenpiirteinä, ovat loppujen lopuksi vain tottumuksia, entisiä tai uusia. Ne eivät sinänsä rajoita, vaan se, että pidämme niitä osana omaa, yksilöllistä itseämme.

On vaikeata kuvitella elämää, jossa kykenisimme hallitsemaan täydellisesti fyysistä kehoa, tunteita ja ajatuksia. Me luulemme usein virheellisesti, että jotain ominaisuuksia meissä pitäisi vaihtaa toiseksi, jotta voisi puhua edes suhteellisesta täydellisyydestä. Kyse on kuitenkin itsetuntemuksesta eikä mistään muusta. Kun parannamme itsetuntemustamme, huomaamme tämänkertaiset vahvuutemme ja heikkoutemme niin fyysisellä, astraalisella kuin mentaalisella tasollakin. Minkään ei tarvitse mennä vaihtoon, eikä mistään ole puutetta, kun integroimme heikkoutemme 0">vahvuuksiimme ja tutustumme hyväksyvästi cocktailin koostumukseen.